Miksi isot aina sortaa pienempiä? Miksi ihmiset on aina hiljaa kun ne huomaa että toinen on alakynnessä ihan turhaan? Mikä tässä maailmassa on vikana?

Tänään ruokapöydässä mun pikkusisko alkoi puhua sellaisella vauvaäänellä kun se leikki vauvaa. Kyllä varmaan kaikki jotka on joskus ollut 1-4- luokkalaisten tyttöjen kanssa tekemisissä tietää, että niitten mielestä vaan on jostain syystä kivaa lässyttää. No meidän iskälleppä se oli hirvee ongelma ja eihän nyt sellainen pieni kakkosluokkalainen osaa olla hiljaa kun sille aletaan ihan turhasta valittaa. Ensin pikkusisko valitti ruoan laadusta, sitten se kieltäytyi syömästä ollenkaan (vaikka oli sen lempiruokaa!). Lopulta meidän iskä teki taas sen vanhan toimivaksi koetun "hähää säikytänpäs tuon nyt hengiltä niin että se juoksee karkuun"-tempun ja hyppäs yhtäkkiä hirveellä metelillä seisomaan, niin että näytti että se aikoo lyödä siskoa ja siskohan juoksi tietenkin samaa tietä huoneeseen niin että ovet paukkui (ja huoneessa tais vielä tavarat lennellä).

Eipä tuossa nyt sen erityisempää, mutta tuli vaan mieleen miten ite oon tuota säikähtänyt ihan hirveesti vaikka kuinka monta kertaa, eikä kyllä tullut hirveän hyvä mieli katsella kun pikkusiskolle tehdään yhtä ikävästi.

Ja nyt meidän iskä luulee että se on hyvän kasvattajan tavoin sulkenut lapsen huoneeseensa miettimään tekosiaan. Sille ei vissiin oo menny päähän että tuohon taktiikkaan ei kuulu se että säikytellään lapsi ensin puolikuoliaaksi pelosta. Koska sillonhan se vaan miettii huoneessa sitä, miten se joku päivä hiipii puukon kanssa tappamaan iskän sänkyyn, eikä sitä, miksi ruokapöydässä ei saa puhua vauva-äänellä.

Äh osaspa pilata mun päivän. Noh, huomenna meen kattoo Joulutarinaa (joko elokuviin tai sit käydään ostaa se leffa kotiin alennusmyynneistä) ja sovittiin toisen siskon kans et mennään kävelylle :)