Huhhuh, enpäs tiedä, mitä kuuluu. Vielä pari päivää sitten kuului tosi hyvää. Kävin katsomassa High School Musical 3 ja mun kummitytön ristiäiset oli lauantaina. Poikakaverinkin kanssa meni tosi hyvin ja se oli tosi ihana, mut meillä meni silti tänään poikki. On vähän haikea olo. Toisaalta ymmärrän hyvin, että tää meidän juttu ei toiminu, ja mullakin on päässä pyörinyt et haluan lopettaa tän. Mutta silti tykkäsin siitä, että mulla oli joku, joka oli sitä mieltä että oon ihana ja jonka vieressä mää sain olla ja joka halas mua oikein kunnolla. Ei mua oo sitä ennen oikeasti kukaan halannu silleen kunnolla. Tänään mulla oli maailman ihanin hetki kun maattiin sen sohvalla ja sain vaan olla sen sylissä. Sit n. tunti sen jälkeen päätettiin et ei olla enää yhessä. Huoh. Mutta näin on kyllä parempi. On vaan nyt niin kova ikävä, mut kai tää menee ohi.

MUTTA onneksi tänään tapahtui jotain, mikä pelasti kyllä nyt illan: Sain tunnustuksen tämän blogin pitäjältä: http://midria.vuodatus.net/ . Harmikseni en jaksa nyt ainakaan vielä alkaa jakamaan tunnustuksia itse, mutta lisäänpäs tämän kuvan tänne jo (toivottavasti se näkyy, kommentoikaa jos ei näy):

Huh kun on ollut vähän negatiivisensävyisiä nämä viimepäivitykset. Yrittäkää ymmärtää, tää pimeys vähän masentaa. Lupaan että ensi päivityksestä tulee taas iloisempi, jos ei mitään järkyttävää tapahdu.