Pysähdyin eilen miettimään onnellisuutta kun kirjoitin tuon edellisen blogikirjoituksen, missä sanoin että minun elämäni on onnellinen. Mietin, että mikä tekee minun elämästäni niin mukavaa? Juu, minulle ei kukaan ole kovin ilkeä, vanhempani eivät ole eronneet, minulla on kivoja siskoja, mukavia kavereita, harrastuksia jne, mitkä tekee elämästä mukavan. Mutta mitkä näistä asioista oikeasti tekee onnelliseksi? Tulin siihen tulokseen, että olen onnellinen, kun minulla on tavoitteita (jep, tämä lukee myös psykologian kirjassa..). Eli harrastukset ja unelmat tekee onnelliseksi.

Mitä unelmia/tavoitteita minulla sitten on? Tulin aika yllättävään tulokseen: oma perhe ja kiva ammatti. Tuo ammatti nyt ei ole niin yllättävää, mutta tuli aika hassu olo kun huomasin, miten tärkeä asia oma perhe minulle sittenkin on. Aikaisemmin olen ajatellut, että en tarvitse miestä tai lapsia jos vain saan tehdä työtä, mistä pidän. Tajusin kuitenkin, että jos saan 40 vuotta tehdä jotain työtä, mutta kun tulen kotiin, minua vastassa on hiljaisuus ja hirveä siivo. Kivempaa olisi jos vastassa olisi järkyttävä sotku mutta lisäksi pari lasta ja ihana mies. Suomeksi: ihmisiä, joita rakastan ja jotka myös rakastaa minua.

Mur, tämä teksti oli eilen tosi hieno, mutta sitten jätin sen tähän auki kun kävin keittiössä ja iskä tuli koneelle ja napsautti mun ikkunat ja akkunat pois päältä (toivottavasti ei lukenut mitään...) Mutta yritin parhaani muistella uudestaan kaiken. Ja nyt vielä vähän tuoreita uutisia:

Mulla on yks sukulainen kuollut, ja rehellisesti sanottuna, en haluaisi mennä sinne hautajaisiin. Ei siksi, että välitin siitä ihmisestä niin paljon, vaan koska minua ahdistaa itkevät ja surevat ihmisen ympärilläni. Varsinkin, kun minua itseä tuskin itkettää ollenkaan. Juujuu, kaikilla on eri tapa surra ja käsitellä asioita jne, mutta siltikin ihmiset katsoo ilkeästi. Ainakin minusta tuntuu siltä.

Ja vielä lisää: Mulla oli tänään tosi huippu päivä. Aamulla lähdin vähän ennen kahdeksaa kouluun, ja tulin joskus vartin yli kahdeksan kotiin. Ja mulla oli siis tosi hauskaa! Koulu itsessään oli vähän tylsää, mutta sen jälkeen tuutorit piti meille yhden tunnin, missä me leikittiin ja mää sain jopa yhden uuden kaverin taas :) Ja opin meidän ryhmäläisiä nimeltä aika paljon. Ja sitten menin näytelmäkerhojuttuun, me kokoonnuttiin kesän jälkeen ensimmäistä kertaa. Ja että oli hauskaa :D Kaikkia nauratti tosi paljon, ja oli hauskaa ja siitä huolimatta (tai ehkä sen takia) tuli tosi hyviä improvisaatioita! Ja oli hauskaa. Ehdottoman.