Kyllä, hyvät lukijat. Kirjoittaja on viimein kokenut valaistumisen ja siitä tulee jälleen hyvä ihminen. Kuten miljoona kertaa ennenkin. Nyt aion oikeasti tulla taas hyväksi ihmiseksi.

Kävin tänään kuntonyrkkeilemässä ja juttelin kaverin kanssa. Huomasinpas sitten miten tyhmä olen, kun arvostelen aina muita ihmisiä. Kun muut alkaa valittaa jostain ihmisestä, niin sitä menee niin helposti itse myös mukaan. Mutta nyt en enää mene. Olen viisas, olen fiksu, olen kiltti ja hyvä.

Ja nyt on niin paha olo. Tajusin että ollaan kavereitten kanssa aina niitä samoja ihmisiä mollaamassa ja samoista tyypeistä kerrotaan ilkeitä juoruja. Sokea, kuuro ja tyhmä minä kun en tajunnut lopettaa ennenkuin se riistäytyi käsistä. Vuosi sitten se alkoi varmaan, kun alettiin kaikki yhtä ihmistä vastaan sen yhden ihmisen selän takana. Muistan, että ajattelin jo silloin että tämä on ihan idioottimaista, en halua tehdä näin. "Ei me puhuta pahaa, me puhutaan totuutta" ei todellakaan vakuuttanut silloin, mutta silti olin aina mukana juoruamassa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Se oli vaan niin helppo tapa tuntea olevansa ryhmässä mukana kun oli joku jota voitiin yhdessä morkata.

Ja nyt viime viikolla lähti pari rumaa sanaa siitä leviämään. Kai se oli minun ja suuren suuni vika. Ei ikinä kannata sanoa kellekään, ettei tykkää jostain ihmisestä. Onneksi saatiin kuitenkin kavereitten kanssa paikkailtua vahingot ilman että kenellekään tuli kovin paha mieli. Mutta tuntuu, että minä olin taas ainut joka siitä oppi jotain. Ja nyt siellä kuntonyrkkeilemässä kun puhuin kaverin kanssa, niin yllätyin kun huomasin, että se oli kans samaa mieltä mun kanssa. Että me ollaan tyhmiä kun puhutaan pahaa.

Kuulostaa hirveältä yläasteteinidraamalta, ei ole sitä. Kuulostaa kans siltä, että minä kuulun johonkin inside-porukkaan joka ottaa oikeudekseen valittaa kaikista ei niin kivoista. Ei ole niinkään. Olen vaan yks täysidiootti, mut tästä eteenpäin en sitäkään :)