Ohi on, viikonloppu nimittäin. Harmillisesti tuntuu vaan että se ei yhtään piristänyt, väsytti vain. Alkuviikosta oli 7-8-vuotiaitten leirillä isostelemassa ja ne oli erittäin suloisia lapsia. Oisinpa itekki lapsi, mulla oli sillon pienenä niin ihanan vaaleat ja pitkät hiukset. Ja olin muutenkin paljon söpömpi kuin nyt. Paitsi sillon kun koulu alkoi niin viisaasti halusin polkkatukan ja etutukan. Omasta tahdosta, äiti ois halunnu säästää mun hiukset. Että on ne lapset tyhmiä. Mut lapsena ois kiva olla. Ihan yhtä kivaa on kuitenkin olla lasten kanssa. Harmittaa vaan ku on jo nii pitkä (sanoo alle 160 senttinen) että kiipeilytelineet ja muut ei tunnu läheskään yhtä jänniltä.

Sitten lauantai-iltana menin kaverin kans jonnekki bileisiin kun se pyys mua mukaan. Se on tosi ärsyttävä tyyppi, ei aavistustakaan miks se pyys mua mukaan kun luulin et se ei tykkää musta. Mut ehkä se ei tahalteen oo  nii tylsä vaan se kuuluu sen perusluonteeseen? En tiiä. Oli aika tylsää, kun en tuntenu ketään ja kaikki oli mua vanhempia. Kaveri on lisäks tosi surkeeta seuraa, huomasin, ku se valitti melkein kaikesta ja pilas kyl munkin illan siinä samalla. Sillä kaverillakaan onneks ei ollu kovin kivaa (siitä marinasta päätellen) niin lähdettiin aikaisin pois... Hyvä vaan, musta on aika tylsä olla sellasissa bileissä missä kaikki juo ko ite en nii välitä.

Ostin muutes viime viikolla Memories of Geisha - kirjan (menihän tuo nimi oikein?) nisperosta, viidellä eurolla, englanniksi ja oon lukenu sitä koko viikonlopun ja tänään hyppytunnilla raahauduin jopa Roberts Coffeeseen ja ostin kaakaon että saisin lukea siinä sohvalla :D Ymmärrän sen juonen melkein kokoajan. Väsyneenä vaan ei jaksa keskittyä ja huomaa et on lukenut sivutolkulla eteenpäin ymmärtämättä sanaakaan. Ja välillä on vaikea pysyä perässä kun kirja on täynnä jotain japanilaisia sanoja ja sellaista, ja vaikka suurin osa sanoista selitetäänkin englanniksi, niin kaikkia ei. Ja lisäksi mulla menee ne japaninkieliset sanat sekaisin, mutta ei se mitään. Ihan jännä kirja silti, pitää harkita sen elokuvan vuokraamista. Tai ostamista. Katotaan ensin, onko tässä surullinen vai onnellinen vai millainen loppu.

Siinäpä mun viikonloppu tiivistettynä. Ai niin ja meillä alkoi eilen illalla palohälytin piipittää kun siitä loppuu patterit. Ei kuitenkaa osata äitin kans laittaa sitä pois nii et pitää antaa sen piipata niin kauan et patterit loppuu. Ihanaa. Kahen minuutin välein kuuluu aina tollanen korvia vihlova piippaus. Illalla oli mukava yrittää nukkua (mää ja mun pikkusisko kuitenki saatiin hyvin unta, toisin kuin äiti ja toinen sisko). No, eiköhän se kohta luovuta. Ja muistaakseni iskä tulee tänä iltana tai huomenna viimeistään kotiin nii se osaa laittaa pois. Meillä on niin hirveesti palohälyttimiä, mun mielestä ihan liikaa. Kaikkein idiootein hälytin on vielä keittiössä, niin että ruokaa tehdessä pitää olla varovainen ettei kärytä yhtään.

Nohjaa, menenpäs pois ja kirjustelen lisää kun olen vähän iloisemmalla tuulella, tais tulla vähän tällainen valituskirjoitus tänään.