Ulkona paistaa aurinko ja on sellainen olo että kevät tulee kohta. Oon kattonu ja lukenu koko eilisen ja toissapäivän Vihervaaran Annoja. Nyt on sellanen olo että kaupungissa asumisessa ei oo mitään järkeä. Mitä ihmeen virkaa on asfalttitiellä? Minä haluan asua luonnon keskellä, jossain missä on joku joki tai lampi ja paljon puita ja metsää ja kukkia ja kaikkea kaunista!

Asunhan mää nytkin joenvarressa kylläkin, ja se on tosi ihana juttu. Mutta olisi niin ihana asua jossain tällasessa:

Aa. Toi kuva on sit täältä. Miettikää ihmiset, tuossa ihanassa talossa oikeesti asuu joku!

Voisinpa oikeesti asua vaikka tuolla Prinssi Edwardin saarella. Tai sitten jossain sademetsän vieressä, sekin ois jännää. Tai jossain Afrikassa, rannikolla! Tai Suomessa jossain kauniissa paikassa, missä kuitenki on ihmisiä suht lähellä. Jossakin vaan missä ois kaunista. Täällä ei oo kaunista, kun on vaan kivisiä taloja ja autoja ja moottoriteitä. Toisaalta täällä on kuitenkin helppo päästä aina välillä vähän shoppailee ja kaupungillaki törmää aina tuttuihin ihmisiin ja se on kivaa. Miks oikeesti pitää rakentaa niin rumaksi kaikki?

Kävin aamulla kans aamukävelyllä. Siellä oli aika kirpeä ilma. Tai sellainen vähän kylmä mutta ei tullu kuitenkaan kylmä itelle. Näin lapsia leikkimässä ja kävelin vähän matkaa joen jäätä pitkin mut sit alkoi pelottaa et tipun jokeen, vaikka kyllä siellä muitakin ihmisiä käveli jotka ei näyttäneet olevan tippumisillaan. Mut oli kivaa.

Sit intouduin lukemaan yhden äitin tutun kirjottamaa kirjaa "Children's gardens" tai jotain tollasta. Siin oli sit aivan upeita kuvia aivan mahtavista puutarhoista. Sit kun minä saan lapsen niin meillä on kans tuollainen mahtava keijukaispuutarha missä on kukkia, puro, pieni vesiputous, uima-allas, riippukeinu, kiipeilypuu, hiekkalaatikko, kasvimaa ja kaikkea ihanaa! Ja maja! Ei mitään tyhmää leikkikotia vaan sellanen itsetehty maja, ne näytti niin ihanilta siinä kirjassa!

Aaa, sulaispa jo lumet.