JEEE.

En tajua mikä mulla on mut on niin hyvä mieli. Kuuntelen jumputijumputimusiikkia (cascada ja waldo's people on nyt IN) ja siivosin ja on kivaa.

Siivosin mun ja mun siskon vaatekaapin ja löysin uusia vaatteita ja aion piakkoin alottaa "en osta mitään"-kuukauden (ystävänpäivänä alkaa, lupasin ystävänpäivänä mennä keilaamaan ja torstaina elokuviin niin en voi aloittaa) kiitos DEMIn. Joka on muuten ihana lehti, vaikka kaikki ne vaatteet mitä siinä esitellään on joko rumia tai liian kalliita. Niin ne vaatteet kyllä yleensä livenäkin tuppaa olemaan. Mut eipä tartte välittää kun en aio ostaa mitään.

JA. Oon tutustunu uuteen ihmiseen, mikä on aina kivaa. Kahteen oikeastaan, mut se toinen on vähän rasittava, ja vaan kivat ihmiset saa hyvälle tuulelle. 

Ja ostin Lumenen natural-code meikkivoiteen ja puuterin ja peitekynän viime viikolla. Tosin se puuteri oli sittenkin liian tumma (kaupan valot hämäs... tai jotain) mutta äiti oli hyvällä tuulella ja sano et se ostaa mulle samanlaisen mut vaaleimman sävyn kun se käy kaupassa. Tiesin et oli turha kuvitella et joku muu kuin se vaalein ois oikeen värinen mut se oikeesti näytti oikeen väriseltä siellä kaupassa. Mulla on kiva äiti.

Mun hiukset on kans nykyään aivan ihanan pitkät. Paitsi ne menee kokoajan likaseksi kun ne on niin pitkät mut meen kampaajalle joka sit laittaa niitä kerroksittain kun ite en uskalla leikata. Ja värjää juurikasvun pois. Mut tykkään mun hiuksista.

Ja kävin korjaamassa mun silmälasit kun niistä oli ruuvit vähän löysällä ja siellä oli kiva setä siellä kaupassa. Rakastan asiakaspalvelijoita kun ne jaksaa aina hymyillä. Ja varasin myös terkkarille ajan tänään niin saan senkin pois alta.

Ihana kun pinnallinen elämä on paljon mukavempi elää kuin syvällinen talvimasennusangst elämä. Eikä mun elämä oo ees pinnallinen. Mun syvällisimmät ajatukset tällä hetkellä on pari ärsyttävää kaveria joiden kanssa ei huvita viettää aikaa ja ne kaverit joiden kanssa haluan viettää enemmän aikaa ja se että mun hiukset on likaisentuntuiset mut en haluais vielä pestä niitä. Ja että laitan huomenna samat vaatteet päälle kuin tänään niin pesukone tykkää musta.

Olen barbi ja tykkään siitä<3

Nyt kun pääsin kirjoittamisen makuun niin voin vielä pohtia syvällisempiä. Ei hitsi mulla oli äsken joku hyvä ja fiksu ajatus mutta se katosi. Miksi ihmisten pitäis murehtia maailmanrauhaa ja koulukiusausta kun elämä on paljon kivempaa kun ei mieti mitään.

Ainiin, mun fiksu ajatus. Onko väärin olla suosittu? Nyt lukiossa mulla on hirmu paljon enemmän kavereita ja sain kuulla yheltä tutulta vähän katkeran kommentin kun sanoin et oon aina myöhässä kun kymmenen metrin välein pitää jäädä juttelemaan jonkun kaverin kanssa. Ja aloin miettimään sen äänensävyn johdosta että muutunko mää sellaseksi jenkkielokuvien koulun-suosituin-cheerleader-promqueen-tytöksi jolle kaikki epäsuositut on kateellisia ja jolle elokuvan lopussa sit kostetaan sotkemalla sen paita jäätelöllä (Princess Diaries). Mut en mää varmaan. En mää oo mikään erityisen näköinen mun 161cm huikealla pituudella (ylitin sen 160cm rajan, jee) ja likaisella etutukalla (etutukat MUR). Miks muuten kaikki pitkät tytöt kulkee kumarassa? Jos mää oisin pitkä nii mää pukeutuisin niinku leffatähdet ja olisin kaunis.

Mutjoo, lopputulos oli että en muutu pahistytöksi, vaikka yritänkin vältellä joittenkin ihmisten seuraa. Mutta en siksi, että ne on mun mielestä jotenkin huonoja mun seuraan, vaan siksi että ne on mun mielestä ärsyttäviä, ja mulla on niiden seurassa vaan tylsää. Miksi mää turhaan hengaan ihmisten seurassa, joiden seurassa en tykkää olla?

Anteeksi tällainen ajatusvirtateksti, toivottavasti mielenkiinto riittää lukea tää loppuun! Tai edes silmäillä läpi. Meen nyt miettimään mitä puen huomenna päälle, ou jee.