Nyt on taas tällainen päivä. Mikään ei suju ja kaikki mikä sujuu niin kääntyy kuitenkin mua vastaan jossain vaiheessa. Koulu on tylsää, siitä ei oo mulle mitään hyötyä ja en jaksa opiskella. Aikaa ei ole ja se vähä mitä on niin lötkötän katsomassa telkkaria tai koneella. Nytkin. Puolen tunnin päästä pitäisi lähtä pyöräillen kuntonyrkkeilemään. Siellä on niin kylmä ja mun kamat on hukassa. Näytän rumalta silmälaseissa. Huomenna on koulukuvaus ja en osaa päättää pesenkö hiukset vai en, kun oon pessy nyt jo kahtena iltana vai jopa kolmena eikä nää kestä pesemistä. Vaatekaappi on ihan sotkussa enkä löydä huomiseksi mitään vaatteita.

Haluaisin tehdä kaikki kouluprojektit mutta taas kerran aika loppuu kesken. Sit kun illalla tuun niin teen kaikki läksyt ja kerään lehtileikkeitä kaikista lehdistä mitä löydän ja luen sitä Seitsemää veljestä ainakin 100 sivua. Noin oon ajatellu jo vaikka kuinka monesti, mut jumitan edelleen sivulla 71 enkä lehtileikkeitä oo jaksanu kerätä. Läksytki oon jättäny tekemättä tai vaan äkkiä hutassu jotain sinne päin.

Poikaystävä temppuilee, se on mulle jostain vihanen varmaan. Meillä ei muutenkaa mee kauheen hyvin tällä hetkellä kun halutaan kumpiki toisilta ihan eri asioita. En silti halua erota, se on niin tärkee mulle. Sisko kitisee jotain eikä anna mun olla rauhassa ajatusteni kanssa. Kaverit on outoja ja musta tuntuu että ne puhuu musta kun en oo paikalla. En muutenkaa oo niitten kanssa niin paljon kuin haluaisin. Ei ikinä eksytä yhteen esim välkällä koulussa kun mää jostain syystä hengaan ihan puoli tuntemattomien kanssa vaikka mua ei kiinnosta niitten muitten seura vähääkään.

Mää haluaisin että mulla ois joku jolle voisin välillä vaan valittaa ja se joku halais ja lohduttais mua ja kertois miten hyvin asiat mulla on mut hitsi, en uskalla valittaa kellekään kun ei kukaan halua kuitenkaan kuunnella mitään turhanpäiväistä kitinää. Musta tulee epäsuosittu. Valittaminen ei sopis mulle kun oon yleensä niin ilonen. Joskus mää vaan toivon että mulle tapahtuis jotain pahaa, niin että mulla ois hyvä syy puhua ikävistä asioista. Että mää saisin itkeä. Itkeä, itkeä, itkeä vaan.

Karkoitanko kaikki lukijat tällä valitusvirrellä nyt? Yks positiivinen asia löytyi: blogilista.fi:n mukaan mun blogissa on 9 kävijää/viikko. En tiedä, miten se ne laskee, ja todennäköisesti 5 noista kävijöistä oon minä ite ko käyn omassa blogissani, mutta kuitenkin. Sitten jos te ihanat kävijät voisitte vielä kommentoida, niin olisin iloinen. Saa kommentoida vaikka että "onpas kiva blogi", kunhan vaan jätätte jälkenne tänne että tiedän että tätä joku lukee.

Myös tutut, jos joku on minut tunnistanut. Sisko ainakin kun vierailen omassa blogissani (itserakas) niin usein että se tulee automaattisesti tuohon osoiteriville kun alkaa jotain osoitetta kirjottaa (tajuaako mun selityksestä kukaan?). Pyh.