AAAAAAAAAH!
En ole oikeasti syönyt tänään mitään. Hetkinen. Aamulla söin pienen mansikkajugurtin. Kun tulin kotiin, söin kolme sellaista pikkuista lihapastejaa.Mutta nyt äiti kuuluu tekevän ruokaa. Sen on paras olla sitten hyvää. Voi että kun kuola jo melkein valuu :'D
Oikeasti, nyt pitää tsempata tän syömisen kanssa. Mulle aina miljoona kertaa valitetaan kun en syö. Joskus oon saanut kuunnella epäilyjä siitä, että onko mulla joku syömishäiriö. Nyt olen onneksi saanut vähän lihaa luiden päälle niin en ihan luurangolta näytä. Ja syömättömyys johtuu yksinkertaisesti kahdesta syystä: en tykkää ja en ehdi. Tiedän että olen liian nirso välillä, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ainut ruoka jota en oikeasti edes maista on hernekeitto. Kalaa, jota olen aina vihannut ihan tajuttomasti, yritän aina maistaa. Nykyään saan jopa pienen määrän (=noin 2 lusikallista..) lohikeittoa syötyä kun on pakko. Tää vaatii totuttelua tää syöminen. Ja mulla on vaan niin paljon tekemistä että aina ei vaan ehdi tai muista syödä. Viikonloppuisin ja lomalla se menee yleensä sen muistamisen piikkiin, kun on liikenteessä niin ei huomaa että ruoka unohtui. Ja joskus on vaan niin kiire päiviä.
Ja sitten vielä pieni loppukevennys tälle päivälle (joka on ollut aika hauska muutes, yks kiva poika jutteli mun kans tänään. tosin minä taas selitin vähän tyhmiä mutta se silti puhui mulle. ei kyllä varmaan enää tän jälkeen puhu... :P ), elikkä löysin kuvan, josta heräsi paljon hilpeitä muistoja eräältä pitkältä ja väsyneeltä automatkalta. Pikkusisko oli piirrellyt koko matkan kun sitten huomattiin toisen siskon kanssa paperi, jossa luki "everloven". Naureskeltiin jo siinä sille vähän, kun sitten yhtäkkiä pikkusisko sanoi että me lausutaan se väärin. Kokeiltiin siinä sitten pari kertaa kun yhtäkkiä napsahti päässä:
Kommentit