Aaaargh, nyt on angsti-ilta ja kaikki ottaa päähän.

Oon huomenna kahdestaan vaihtarin kans kotona, eikä me tulla erityisen hyvin toimeen keskenään. Ei me nyt mitään riidellä tai sellasta mut ei kyllä pahemmin jutellakaan tai mitään. Mun mielestä se vaihtari on vaan tosi epä-itsenäinen ja lapsellinen ikäänsä nähden. Voi olla joku kulttuurierojuttu tässä nyt, mutta plaah en jaksa miettiä sellasia. Onneks mulla on huomiseksi ja ylihuomiseksikin aika paljon tekemistä, elikkä vaihtari saa pärjäillä itsekseen kotona. Kai se oli menossa huomenna jonku kaverin kans leffaan. Mua ärsyttää jos se sen kaveri tulee meille, kun tulee sellainen olo että vieraat ihmiset on valloittanut meidän kodin. En vaa osaa aatella sitä vaihtaria osaksi meidän perhettä. No, ehkä mulla on huomenna parempi päivä nii jaksan olla taas positiivinen.

Ja pikkusiskon kaverit kiusaa sitä ja mää oon surkee isosisko kun en osaa lohduttaa. Kyllä mää osaisin puolituntemattomia lohduttaa ja auttaa mutta jotenki tulee vaa sellanen jäätyminen kun sisko alkaa itkee sitä. Yleensä se on sellanen hassu ja hauska. Mut tuntuu et se tulee liian lähelle kun se alkaa tollasta selittää. Häippäsin sit vaa nopeesti paikalta ettimään avaimia tai jotain. Neki on hävinny, ja jos iskä saa kuulla et ollaan siskon kans hukattu kahet avaimet (seki hukkas omansa) nii mun päivä ei kyllä todellakaan parane.. Mut oikeesti hassua, mää en oo halannu meidän perheenjäseniä varmaan.. öö.. en muista millon viimeksi. Mummia halasin ukin hautajaisissa viimeksi, mutta en tainnut äitiä tai siskoa tai ketään halata. Pienintä siskoa ei lasketa, sitä mää halin kokoajan kun se on niin ihana ja halittava onneksi :)

Ja angstangst tekis mieli mennä jonnekki sänkyyn märisemään kun on niin kurja olo. Tulis kesä ja aurinko. Vihaan talvea kun se vaikuttaa muhun näin. Aina talvella oon hirmu maassa ja kaikki on tosi vaikeeta. Sit ko tulee kesä nii tulee miljoona kertaa parempi olo ja oon iloinen ja hyper ja kaikki on ihanaa =)