Ja sit mää jumitan tietsikalle. Mulla on aina auki facebook ja galleria ja odotan kokoajan että jotain tapahtuis ja joku päivittäis facebookprofiilia tai jotain.

Meen nukkuu moi.

Mulla on ikävä rippileirille ja yhelle lastenleirille millä olin isosena. Tää on niin typerää että ihan hävettää mutta illalla aina aattelen niitä ihmisiä siellä ja tulee ikävä. Kun tiedän että en näe niitä nyt pitkään aikaan kun oon lähössä vuodeksi ulkomaille.

Mulla on leireillä aina niin paljon hauskempaa kuin kotona tai ees kavereitten kanssa. Onhan kavereitten kanssa niitä ihania hetkiä ja rakastan niitä enemmän kuin mitään mutta silti ne leirit on kuitenki jotain niin tärkeää mulle. En tiiä mikä siinä oikein on, ehkä se että uskallan yleensä olla enemmän oma itseni. Ja onhan siellä hauskaa kun saa tehdä kaikkea jännää ja kivaa. Ja mulle on kans hirmu tärkeää se, että ne aikuiset ohjaajat on siellä ja niitten kanssa voi jutella niitä näitä ja ne kuuntelee ihan oikeesti : D Ja tykkään kans kun annetaan vähän vastuuta ja luotetaan siihen että kyllä mää osaan kans hoitaa kaikki hommani niinkuin pitääkin. Leireillä on vaan sellanen turvallinen ilmapiiri, ja siellä on paljon kavereita.

Vaikka olipa tuossa viime leirillä välillä vähän ahdistavaa kun tuntui että muutamat poikaisoset ei ihan osanneet aina kunnioittaa mun personal-spacea vaan tuli vähän liian lähelle aina. Mut kylläpä se siitä, ainaki sen toisen kohdalla sain ite tehtyä selväksi että en oikeen välitä. Toinen ei sit ihan vissiin ymmärtäny mun (välillä vähemmän) hienovaraista vihjailua siitä et annappa olla rauhassa mut jaaah. 

Aurinko paistaa, ihana ilma, oon niin iloinen. Elämä hymyilee välillä enemmän ja välillä vähemmän mut tuntuu tää loma kyllä niin ihanalta. Paitsi ois mulla töitä, mut en jaksa tehdä ;D Nää "joustavat työajat" passaa mulle.

Mulla on muuten uudet hiukset. Nää on tämmöset polkka-mittaiset (aina vaan lyhenee), ruskeet, mut näissä on vähän sellasia vaaleempia raitoja. Ettei juurikasvu näy kun se tulee näkyviin. Nää on vähän erilaiset kuin mitä halusin sillon kun menin kampaajalle mut nyt ko oon kotona ja katon näitä peilistä nii tuntuu vaan että tällasia hiuksia oon aina halunnu. Varsinki ko nää vähän kasvaa niin nää on just täydelliset!<3 Vihdoinkin onnistuin tässä hiustenleikkausjutussa :) Rakastan mun kampaajaa, se on ihana. Ja se on ihanaa kun se pesee hiukset ja hieroo päänahkaa ja kuivaa hiukset ja laittaa niitä vielä.

Juu. Mut kirjottelenpa lisää sitten vielä myöhemmin jos jaksan, moikkamoi<3

En oo mitenkään erikoinen. En osaa mitään huippuhyvin, en ole hurjan hauskaa seuraa, mutten ihan tylsääkään. Pukeudun ihan tavallisesti, en saa koulussa huonompia tai parempia numeroita kuin muutkaan. Kadulla kukaan ei katso perään, että kukas tuosta käveli, ja minusta se on ihan hyvä.

En kaipaa mitään erityistä huomiota ainakaan isossa seurassa. Mun mielestä on ihan hyvä jos saan seurata vähän sivusta, ainakin yleensä. Joskus kuitenkin kun päädyn huomion keskipisteeksi (hyvällä tavalla, toivottavasti) niin tuntuu kuitenkin että tässähän mun kuuluu olla. Aika ristiriitaista?

Ja vaikka en haluais aina ollakaan huomion keskipiste, koska sellainen ei sovi mulle ollenkaan, niin ois aina tosi kiva jos joku huomiois mut jossain jotenkin. Sanois jotain mukavaa tai hymyilis. Parantais tylsiä päiviä, niin määkin yritän aina joskus tehdä. 

Mulla oli tänään hyvä päivä.

Ja meillä kävi eilen perhetuttuja kylässä ja niillä oli pari lasta mukana. Voi että oli kyl sulosia poikia. Munsta on hassua ko mua sit aina kehutaan siitä kun oon niin hyvin lasten kanssa, vaikka en ees erityisemmin oo. Mun mielestä ois tosi ilkeetä niitä lapsia kohtaan jos ne jättäis sinne keskenään et ettikää täältä nyt joku lelu ja leikkikää, varsinki ko meillä oli vaa tyttöjen leluja. Nii sit kaivoin niille sellasen vanhan junaradan jostain ja ne tykkäs siitä. Ja sit vähän aikaa leikin niitten kans et ne oppi käyttämään sitä junarataa kun siinä oli aika monimutkanen se ohjauslaite ja näin. Ja sen perusteella sain taas ylistystä mun lastenkäsittelytaidoista ;D Lol, kivahan se on kun kehutaan.

Huh on jotenki tosi naiivi olo tänään. Tai sellanen yksinkertanen. Mietin että pitäiskö käydä nyt suihkussa vai vasta illalla. Nyt ois hauska käydä suihkussa, kun yleensä käyn aina illalla/aamulla. Sit vois mennä suihkunraikkaana ottaa aurinkoa. Oispa aika jännää. Taidan mennä sinne suihkuun, moikka<3

Asunhan mää nytkin joenvarressa kylläkin, ja se on tosi ihana juttu. Mutta olisi niin ihana asua jossain tällasessa:

Aa. Toi kuva on sit täältä. Miettikää ihmiset, tuossa ihanassa talossa oikeesti asuu joku!

Voisinpa oikeesti asua vaikka tuolla Prinssi Edwardin saarella. Tai sitten jossain sademetsän vieressä, sekin ois jännää. Tai jossain Afrikassa, rannikolla! Tai Suomessa jossain kauniissa paikassa, missä kuitenki on ihmisiä suht lähellä. Jossakin vaan missä ois kaunista. Täällä ei oo kaunista, kun on vaan kivisiä taloja ja autoja ja moottoriteitä. Toisaalta täällä on kuitenkin helppo päästä aina välillä vähän shoppailee ja kaupungillaki törmää aina tuttuihin ihmisiin ja se on kivaa. Miks oikeesti pitää rakentaa niin rumaksi kaikki?

Kävin aamulla kans aamukävelyllä. Siellä oli aika kirpeä ilma. Tai sellainen vähän kylmä mutta ei tullu kuitenkaan kylmä itelle. Näin lapsia leikkimässä ja kävelin vähän matkaa joen jäätä pitkin mut sit alkoi pelottaa et tipun jokeen, vaikka kyllä siellä muitakin ihmisiä käveli jotka ei näyttäneet olevan tippumisillaan. Mut oli kivaa.

Sit intouduin lukemaan yhden äitin tutun kirjottamaa kirjaa "Children's gardens" tai jotain tollasta. Siin oli sit aivan upeita kuvia aivan mahtavista puutarhoista. Sit kun minä saan lapsen niin meillä on kans tuollainen mahtava keijukaispuutarha missä on kukkia, puro, pieni vesiputous, uima-allas, riippukeinu, kiipeilypuu, hiekkalaatikko, kasvimaa ja kaikkea ihanaa! Ja maja! Ei mitään tyhmää leikkikotia vaan sellanen itsetehty maja, ne näytti niin ihanilta siinä kirjassa!

Aaa, sulaispa jo lumet.

Siellä oli ihania sorsia joita ois voinu katella vaikka koko päivän.

Kahden tunnin kävelyn jälkeen päästiin sinne puistoon asti (tuli pieniä mutkia matkaan, siksi kesti niin kauan) ja siellä oli tuollainen iso puu! Tuossa missä on tuollainen "reikä" mistä voi kävellä tuonne oksien sisälle on niin iso, että ei tarvitse edes kumartua eikä oksat osu päähän! Tuo on siis oikeasti TOSI valtava.

Ja paras viimeiseksi, minusta tämä ainakin on tosi kaunis:

Ainolanpuistossa oli oikeasti niin ihanannäköistä, harmittaa kun en osaa ikuistaa kameralle niitä kaikkein kauneimpia kohtia (ja kun sisko inttää vieressä että ota musta nyt kuvia*pose*)

Muttajuu tällaista.

Päätinpäs sitten kevään kunniaksi piristää itseäni ja varaan kohta kampaajalle ajan. Ajattelin jotain vähän radikaalimpaa kuin se perus juurikasvu-ja-kuivat-latvat-pois-ja-kerroksittain. Pätkäisen nimittäin nämä kainaloihin asti ulottuvat hiukset vähän yli olkapäiden. Oon aina halunnu sellaset suht lyhyet hiukset, kun pienenä niissä vanhoissa tyttökirjoissa niillä kiinnostavimmilla hahmoilla oli aina sellaiset ja ne oli muuten ruskeat tai kuparinväriset tai jotku sellaset. Mää aattelin kuitenkin pysyä tässä tummanruskeassa. Mut oih, oon ihan innoissani nyt!

Juu että sellaista. Toivotaan vaan et sellaset lyhyet hiukset sopii mulle. Iiks. No keskustelen sit kampaajan kans :)

En tajua mikä mulla on mut on niin hyvä mieli. Kuuntelen jumputijumputimusiikkia (cascada ja waldo's people on nyt IN) ja siivosin ja on kivaa.

Siivosin mun ja mun siskon vaatekaapin ja löysin uusia vaatteita ja aion piakkoin alottaa "en osta mitään"-kuukauden (ystävänpäivänä alkaa, lupasin ystävänpäivänä mennä keilaamaan ja torstaina elokuviin niin en voi aloittaa) kiitos DEMIn. Joka on muuten ihana lehti, vaikka kaikki ne vaatteet mitä siinä esitellään on joko rumia tai liian kalliita. Niin ne vaatteet kyllä yleensä livenäkin tuppaa olemaan. Mut eipä tartte välittää kun en aio ostaa mitään.

JA. Oon tutustunu uuteen ihmiseen, mikä on aina kivaa. Kahteen oikeastaan, mut se toinen on vähän rasittava, ja vaan kivat ihmiset saa hyvälle tuulelle. 

Ja ostin Lumenen natural-code meikkivoiteen ja puuterin ja peitekynän viime viikolla. Tosin se puuteri oli sittenkin liian tumma (kaupan valot hämäs... tai jotain) mutta äiti oli hyvällä tuulella ja sano et se ostaa mulle samanlaisen mut vaaleimman sävyn kun se käy kaupassa. Tiesin et oli turha kuvitella et joku muu kuin se vaalein ois oikeen värinen mut se oikeesti näytti oikeen väriseltä siellä kaupassa. Mulla on kiva äiti.

Mun hiukset on kans nykyään aivan ihanan pitkät. Paitsi ne menee kokoajan likaseksi kun ne on niin pitkät mut meen kampaajalle joka sit laittaa niitä kerroksittain kun ite en uskalla leikata. Ja värjää juurikasvun pois. Mut tykkään mun hiuksista.

Ja kävin korjaamassa mun silmälasit kun niistä oli ruuvit vähän löysällä ja siellä oli kiva setä siellä kaupassa. Rakastan asiakaspalvelijoita kun ne jaksaa aina hymyillä. Ja varasin myös terkkarille ajan tänään niin saan senkin pois alta.

Ihana kun pinnallinen elämä on paljon mukavempi elää kuin syvällinen talvimasennusangst elämä. Eikä mun elämä oo ees pinnallinen. Mun syvällisimmät ajatukset tällä hetkellä on pari ärsyttävää kaveria joiden kanssa ei huvita viettää aikaa ja ne kaverit joiden kanssa haluan viettää enemmän aikaa ja se että mun hiukset on likaisentuntuiset mut en haluais vielä pestä niitä. Ja että laitan huomenna samat vaatteet päälle kuin tänään niin pesukone tykkää musta.

Olen barbi ja tykkään siitä<3

Nyt kun pääsin kirjoittamisen makuun niin voin vielä pohtia syvällisempiä. Ei hitsi mulla oli äsken joku hyvä ja fiksu ajatus mutta se katosi. Miksi ihmisten pitäis murehtia maailmanrauhaa ja koulukiusausta kun elämä on paljon kivempaa kun ei mieti mitään.

Ainiin, mun fiksu ajatus. Onko väärin olla suosittu? Nyt lukiossa mulla on hirmu paljon enemmän kavereita ja sain kuulla yheltä tutulta vähän katkeran kommentin kun sanoin et oon aina myöhässä kun kymmenen metrin välein pitää jäädä juttelemaan jonkun kaverin kanssa. Ja aloin miettimään sen äänensävyn johdosta että muutunko mää sellaseksi jenkkielokuvien koulun-suosituin-cheerleader-promqueen-tytöksi jolle kaikki epäsuositut on kateellisia ja jolle elokuvan lopussa sit kostetaan sotkemalla sen paita jäätelöllä (Princess Diaries). Mut en mää varmaan. En mää oo mikään erityisen näköinen mun 161cm huikealla pituudella (ylitin sen 160cm rajan, jee) ja likaisella etutukalla (etutukat MUR). Miks muuten kaikki pitkät tytöt kulkee kumarassa? Jos mää oisin pitkä nii mää pukeutuisin niinku leffatähdet ja olisin kaunis.

Mutjoo, lopputulos oli että en muutu pahistytöksi, vaikka yritänkin vältellä joittenkin ihmisten seuraa. Mutta en siksi, että ne on mun mielestä jotenkin huonoja mun seuraan, vaan siksi että ne on mun mielestä ärsyttäviä, ja mulla on niiden seurassa vaan tylsää. Miksi mää turhaan hengaan ihmisten seurassa, joiden seurassa en tykkää olla?

Anteeksi tällainen ajatusvirtateksti, toivottavasti mielenkiinto riittää lukea tää loppuun! Tai edes silmäillä läpi. Meen nyt miettimään mitä puen huomenna päälle, ou jee.

Onhan se kiva että kerrankin sairastun koulu aikana, enkä joululomalla, mutta minkä takia koeviikon alussa? Pitää yrittää katsoa et jaksanko mennä kokeisiin ja vielä OPISKELLA! Tuskaa. Varsinkin kemia. Fysiikan kokeen taidan kuitenkin jättää suosiolla väliin. Ja enköhän viikonlopun yli ehdi parantua tarpeeksi, maanantaina tais olla muutenkin vapaapäivä kun ei ollut koetta eikä valmistavaa tuntia :)